Entisaikaan esineistä puhuttiin pääasiassa niiden muodosta ja käyttömukavuudesta, mutta nykyinen muotoilufilosofia lähtee aivan toisenlaisesta näkökulmasta: miltä tuote tuntuu sydämessä. Kun suunnittelija tarkastelee materiaaleja, mittasuhteita ja viivoja, hän miettii samalla, minkälaisen tunnejäljen jokainen valinta synnyttää. Kuvittele kahvikuppi, jonka korva sopii käteen kuin vanha tuttavuus ja jonka lasitettu pinta herättää nostalgisen muiston lapsuuden keittiöstä. Heti kun esine pystyy avaamaan tällaisen tunnekanavan, se puhuttelee omistajaa syvemmin kuin pelkkä tyylikäs ulkomuoto koskaan voisi. Muotoilu muuttuu tällöin kommunikaatioksi – hiljaiseksi, mutta voimakkaaksi dialogiksi esineen ja ihmisen välillä. Tämä korostaa, että todellinen ylellisyys ei ole enää materiaalien harvinaisuudessa, vaan siinä tunteen laadussa, jonka tuote voi käyttäjässään herättää.
Muotoilun syvyyttä lisää merkittävästi se, millaisen historian ja taustan valitut materiaalit tuovat mukanaan. Kun ruokapöydän kansi syntyy kierrätetystä tammesta, joka on kerran seisonut vanhan kartanon lattiana, asiakas saa kotiinsa palan elettyä elämää. Jokainen oksakohta ja hiushalkeama on muistutus menneistä vuosista, juhlista ja hetkistä, joita lauta on todistanut. Samalla tavoin voi pellavainen verho kertoa tarinan käsityöläisistä, jotka viljelivät pellot, kehräsivät kuidut ja värjäsivät kankaan luonnonpigmenteillä. Näiden tarinoiden ansiosta tuote ei ole vain funktionaalinen osa sisustusta; siitä tulee arvokas kulttuurinen linkki. Kun omistaja tuntee materiaalien matkan pellolta pöydälle tai metsästä huonekaluksi, hän kokee syvempää vastuuta ja kiintymystä. Tämä syvä henkilökohtainen side tekee merkityksellisestä muotoilusta ainutlaatuista kasvottomasta massatuotannosta.
Merkityksellinen muotoilu toimii myös identiteettityökaluna – se antaa ihmisille mahdollisuuden kertoa tarinansa ilman sanoja. Sisustukseen valittu käsintehty keramiikkamaljakko, jonka lasituksessa näkyy kantajansa lempisävy, tai käsin kudottu matto, jonka kuvio perustuu omaan sukupuuhun, viestii arvoista ja juurista intiimisti. Tällaiset esineet tekevät kodista persoonallisen näyttämön, jossa jokainen yksityiskohta heijastaa omistajan maailmankuvaa. Kun kotoa löytyy esineitä, jotka on valittu niiden tarinallisen merkityksen vuoksi, tila muuttuu itsevarmuuden ja juurtumisen tyyssijaksi. Muotoilija ei siis enää luo pelkkiä esineitä; hän auttaa rakentamaan näkyvän kartan omistajansa sisäisestä maisemasta. Näin arkipäiväinen käyttöesine voi toimia voimavarana, joka muistuttaa käyttäjää tämän omasta tarinasta ja tavoitteista aina silmiin osuessaan.
Kun muotoilussa painotetaan merkitystä, tuotteella on luontaisesti pidempi elinkaari. Esine, jonka arvo on sidottu muistoihin, tarinoihin ja tunteisiin, ei päädy helposti kierrätyskassiin trendin vaihtuessa. Se sitoo käyttäjäänsä kuin luotettava ystävä: kulunut nahkalaukku voi säilyttää kaiverruksia matkoista ja seikkailuista, ja veistoksellinen tuoli voi odottaa seuraavaa sukupolvea jatkamaan sen tarinaa. Tällainen ajaton lujuus tuo luksukseen uuden ulottuvuuden: se on ekologinen ja kulttuurinen investointi, joka kantaa menneen muistot, palvelee nykyhetken tarpeita ja siirtyy tulevaisuuden käsiin yhä laajempana kertomuksena. Jokainen korjaus, patina ja muutos rikastaa esinettä uusilla kerroksilla, muistuttaen, että muotoilun todellinen voima on kyvyssä yhdistää ihmisiä, aikoja ja tarinoita yhdeksi jatkumoksi.